Kysyttävää hoitopaikan valinnasta
Voiko kuka tahansa valita hoitopaikakseen Sydänsairaalan?
Kyllä. Julkisen erikoissairaanhoidon hoitopaikan valinta on terveydenhuoltolakiin perustuva potilaan oikeus. Myös julkisen erikoissairaanhoidon maksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevien lakien ja asetusten mukaiset.
Hoitava lääkäri päättää aina potilaan jatkotutkimuksen tai -hoidon tarpeesta. Kun tarve on todettu, hoitava lääkäri voi kirjoittaa lähetteen jatkotutkimuksiin tai -hoitoon. Potilas voi valita erikoissairaanhoitoa koskevan hoitopaikkansa, jos hänen oireensa sitä edellyttävät.
Mistä saan lisätietoa potilaan hoitopaikan valinnasta?
Lisätietoja oikeudesta valita erikoissairaanhoidon hoitopaikka saat
- Sydänsairaalan neuvontanumerosta 03 311 64145
- Valinnanvapaus.fi-sivuilta (Tays.fi)
- Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta (stm.fi)
Maksaako Kela matkakorvauksia tai taksimatkoja eri puolille Suomea?
Matkakorvauksista on koottu tietoa Kelan sivuille.
Pääsevätkö oman sairaanhoitopiirin potilaat nopeammin hoitoon kuin muualta tulevat?
Potilaiden kotikunnalla ei ole vaikutusta hoitojärjestykseen. Potilaat hoidetaan lähetteiden saapumisjärjestyksessä ja sen perusteella, kuinka kiireellinen hoidon tarve on.
Hoidon tarpeen arviointi ja siihen liittyvät tutkimukset on aloitettava kolmen viikon sisällä lähetteen saapumisesta hoitoyksikköön. Hoitopäätös on tehtävä kolmen kuukauden sisällä lähetteen saapumisesta, ja hoito aloitettava puolen vuoden aikana hoitopäätöksestä.
Voiko lähettävä lääkäri kieltäytyä tekemästä lähetettä haluamaani sairaalaan?
Hoitava lääkäri päättää potilaan lähetteen tarpeesta erikoissairaanhoidossa. Hoitava lääkäri myös arvioi, minkä tasoista hoitoa potilas tarvitsee.
Potilas ei voi valita esimerkiksi yliopistosairaalatasoista hoitoa, jos hänen sairautensa ei sellaista edellytä. Potilas ei myöskään voi valita sairaalaa, jossa hänen tarvitsemaansa hoitoa ei ole lainkaan tarjolla. Jos lääkärin mukaan tarvitset keskussairaalatasoista sydänhoitoa ja haluat tulla hoidetuksi Tays Sydänsairaalassa, sinulla on oikeus saada hoitavalta lääkäriltä lähete.
Kysyttävää oireista
Minulla on kovia rintakipuja, onko minulla sepelvaltimotukos?
Rintakivun syy kannattaa aina tutkia. Tärkeintä sepelvaltimotaudin hoidossa on saada oikea diagnoosi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sydänperäisen kivun mahdollisuutta lähdetään selvittämään lääkärin tutkimuksella, sydänfilmillä ja rasituskokeella.
Sydänperäisestä rintakivusta kärsivän on myös tärkeä tietää, kuuluuko hän sydäntautien riskiryhmään. Tietyt riskitekijät, kuten diabetes, ylipaino, tupakointi sekä sydäntautien esiintyminen suvussa, lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä.
Mitä voin tehdä omahoitona?
Elintavat vaikuttavat hyvin pitkälti sydämenterveyteen. Terveiden elämäntapojen lisäksi jokapäiväiset, pienet valinnat arjessa auttavat pitämään sydämen terveenä. Muutama vinkki ennaltaehkäisyyn: mittauta kolesteroliarvosi tietyin väliajoin, tarkkaile mitä ostamasi ruoka sisältää ja harrasta liikuntaa. On tärkeää myös lopettaa tupakointi ja alkoholin käyttö.
Miten toimin sydänoireiden yllättäessä?
Sydänoireita ei ole aina helppo tunnistaa, koska oireet ovat hyvin moninaisia ja sydän voi sopeutua pitkällekin kehittyneeseen sydänsairauteen. Tyypillisesti sydänperäinen oire tulee esiin jonkin ylimääräisen tai tavallista kovemman fyysisen tai henkisen ponnistelun yhteydessä tai sen jälkeen.
Oire ei ole suinkaan aina rintakipu tai rytmihäiriö. Oireita voivat olla esimerkiksi normaalista poikkeava väsymys, huimaus, heikotus, hengenahdistus, rintakivut, painontunne rintakehällä, pahoinvointi, huulien sinerrys tai leukaperien, käsien, lapojen tai vatsanalueen kivut. Joskus vaikkapa tajunnan menetys urheilusuorituksen aikana voi olla ensioire läppäviasta.
On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei mikään edellä mainittu oire välttämättä ole sydämestä peräisin! Oireet eivät myöskään välttämättä aina liity rasitukseen. Levossa tuntuva, pitkittynyt rintakipu vaatii aina päivystyksellisen selvittelyn.
Epäselvistä oireista kärsivän tulee tarkistuttaa terveydentilansa lääkärin vastaanotolla. Jos oireita ilmaantuu rasituksessa, tulee pitää tauko ja levätä. Mikäli oireet jatkuvat, soitto hätäkeskukseen (puhelinnumero 112) on tarpeen. Sairaalaan ei saa lähteä omalla autolla epävakaassa tilanteessa. Kovempaa urheilua tulee myös välttää, mikäli tilanne on epäselvä tai epävakaa.
Kysyttävää ennen toimenpidettä
Paraneeko sepelvaltimotauti ohitusleikkauksella?
Ei. Sepelvaltimotauti on krooninen sairaus, jonka hoito keskittyy lievittämään sepelvaltimotaudin oireita tai hidastamaan taudin etenemistä. Ohitusleikkauksella parannetaan sydänlihaksen verenkiertoa ja näin helpotetaan sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvia oireita, kuten rintakipua.
Ohitusleikkaus tai pallolaajennus ei ole koskaan sepelvaltimotaudin ainoa hoito, vaan sen rinnalla käytetään lääke- ja elämäntapahoitoa. Hoito hidastaa tai parhaassa tapauksessa pysäyttää taudin etenemisen. Lääke- ja elämäntapahoito on vähintään yhtä tärkeä osa sepelvaltimotaudin hoitoa kuin ns. kajoavat menetelmät, kuten ohitusleikkaus.
Kauanko ohitusleikkaus kestää?
Leikkauksen kesto on yksilöllinen ja riippuu monesta tekijästä. Käytettävät ohitesuonet, ohitettavien suonien määrä, potilaan anatomia ja leikkaava kirurgi vaikuttavat leikkauksen kestoon. Yleisimmin leikkaus kestää kolmesta kuuteen tuntiin.
Kuinka pitkä sairausloma ohitusleikkausta seuraa?
Avosydänkirurgian jälkeinen sairausloma kestää yleensä kahdesta kolmeen kuukauteen riippuen siitä, millaiseen työhön ollaan palaamassa. Fyysisen työn tekijät tarvitsevat pidemmän sairausloman, jotta elimistö ehtii toipua kunnolla. Sairausloman tarve arvioidaan sairaalahoidon aikana yksilöllisesti.
Mitä minun tulee huomioida liikkumisen suhteen odottaessani sydänleikkausta?
On tärkeää pysyä aktiivisena ennen leikkausta, silloin myös leikkauksen jälkeinen kuntoutuminen on helpompaa. Painopiste on kuntoa ylläpitävässä harjoittelussa, ei niinkään ”kovassa urheilussa”. Mikäli lääkäri on ohjannut jotain erityisrajoituksia, niitä tulee noudattaa.
Liikkuminen kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jolloin on virkeimmillään. Usein hyvä hetki saattaa olla joko ennen ruokailua tai ruokalevon jälkeen, sillä ruoan sulattaminen kuluttaa energiaa. Ääriolosuhteet, kuten kova pakkanen, helle tai tuuli kannattaa huomioida, koska ne lisäävät rasittavuutta. Elimistöä tulee valmistella tulevaan rasitukseen lämmittelemällä, eli aloittamalla liikkuminen rauhallisesti. Lopettaa taas täytyy hitaasti jäähdytellen, koska yhtäkkinen lopettaminen saattaa aiheuttaa verenpaineen laskua ja huonoa oloa.
Liikkumista tulee tauottaa tarvittaessa. Liikuntasuoritukset kannattaa jakaa päivän aikana useampiin jaksoihin, esim. 10 minuuttia kerrallaan. Tarvittaessa on otettava nitro ennen rasitusta (sepelvaltimotautipotilas). Sopivia liikuntamuotoja voivat olla mm. kävely, pyöräily, uinti, hiihto ja voimistelu. Rasitus on syytä keskeyttää, mikäli tuntee rintakipua, hengenahdistusta, normaalista poikkeavaa väsymystä, rytmihäiriöitä, pahoinvointia tai huimausta.
Mitä tarkoittaa INR-arvo ja sen raja-arvot? Kuinka Marevan-arvoja seurataan?
INR on lyhenne englanninkielisestä termistä International Normalized Ratio. Sillä seurataan potilaan veren hyytymisajan suhdetta normaaliin hyytymisaikaan. Koetta käytetään Marevan (varfariini) -lääkkeen tehon arviointiin. INR-arvon tavoitetaso riippuu siitä, miksi lääke on käytössä. Tavallisin tavoitetaso on 2–3. INR-arvoa seurataan yleensä kahden tai jopa neljän viikon välein, mutta hoidon aloitusvaiheessa seuranta on tiheämpää.
Kysyttävää sydänsairauksista ja liikkumisesta
Mitä minun tulee huomioida liikkumisessani, kun minulla on sydämentahdistin?
Tahdistin mahdollistaa ja turvaa aktiivista elämää ja liikuntaa. Tahdistimen asennuksen jälkeen voi liikkua ja tehdä kevyitä arkiaskareita sydäntilanteen tai -sairauden sallimissa rajoissa heti kotiuduttua.
Toimenpidealueen kuormittamista tulee välttää noin kolmen viikon ajan. Tuona aikana haava paranee ja tahdistinjohdot alkavat kiinnittyä sydänlihakseen. Tahdistimen puoleisen olkavarren nostamista yli vaakatason sekä hartiaseudun ja rintakehän voimakasta venytystä tulee välttää tuona aikana. Raskaiden taakkojen nostamista, kantamista tai vetämistä ei suositella tahdistimen puoleisella yläraajalla. Myös toimia, jotka aiheuttavat kovaa tärinää tahdistinalueelle tulee välttää. Nukkuessa tai levätessä voi olla itselleen mieluisassa, rennossa ja kivuttomassa asennossa.
Haavan parannuttua, noin kolmen viikon kuluttua, voi käyttää tahdistimen puoleista yläraajaa normaalisti kevyissä toimissa myös yläasennossa. Tahdistinkontrolli on yleensä 1–3 kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta. Siihen asti on hyvä välttää voimakasta rasitusta sekä riuhtaisevia tai toistuvia yläraajan ja ylävartalon ääriliikkeitä. Myös toimia ja harrastuksia, joissa tahdistimeen voi kohdistua mekaaninen isku tai jotka rasittavat voimakkaasti tulee välttää (esim. kontaktilajit, painonnosto, uinti). Lääkärin kanssa tulee keskustella mikäli työ tai harrastukset sisältävät tämän kaltaisia kuormitustekijöitä.
Tahdistimen toimiessa moitteettomasti, voi palata kontrollin jälkeen aktiiviseen elämään ja liikuntaharrastuksiin. Tarkempia ohjeita omasta sydäntilanteestasi ja ohjeita yksilölliseen liikuntaan saa hoitavalta lääkäriltä tai fysioterapeutilta.