array(1) { [0]=> string(6) "mobile" }

Sepelvaltimotauti pysäytti Juhan – mutta vain hetkeksi

Rintakivut ja ahdistus yllättivät 46-vuotiaan Juha Alanteen keväällä 2016. Kesän tullen kivut pahenivat. Alanne ei silti osannut epäillä mitään vakavaa, kunnes sängyn petaamisestakin tuli urheilusuoritus.

– Syksyllä aloin tutkituttaa itseäni työterveyslääkärillä, Juha muistelee nyt.

Mies sai lopulta kotiinviemisiksi sepelvaltimotautidiagnoosin. Se on yllättävää, sillä sepelvaltimotautia sairastavaksi Juha on nuori. Lähipiirissä sydän- ja verisuonitaudit eivät olleet tuttuja tai ajankohtaisia, eikä aihetta ollut pahemmin käsitelty.

– Olen 46-vuotias mies, ei kukaan ollut minulle tällaisista asioista mitään puhunut, hän ihmettelee.

Uudenkarhea sairaala ja henkilökunta ihastutti

Diagnoosin saatuaan Juha alkoi etsiä tietoa netistä taudista ja sen hoidosta. Hän huomasi mahdollisuuden valinnanvapauteen erikoissairaanhoidossa ja löysi sen kautta ennalta itselleen tuntemattoman Helsingin Sydänsairaalan.

Hoitoon pääsy oli nopeaa, ja jo alkusyksystä Juha saapui operaatioon. Mies sai kunnian olla Helsingin Sydänsairaalan ensimmäisiä potilaita.

– Kaikki oli ystävällisiä ja paikat olivat uudenkarheita. Minut kohdattiin uskomattoman hienosti, mitä en jaksa lopettaa hehkuttamasta. Siellä jokainen ihminen niin hienosti osasi kohdata potilaan, jutella ja pitää huolta.

Sairaalassa Juhalle kerrottiin monipuolisesti ja kattavasti tietoa pallolaajennuksesta ja toiseen sepelvaltimoon asennettuista stenteistä. Operaatio onnistui moitteetta ja myös fyysinen toipuminen pääsi heti kunnolla vauhtiin.

– Oireet hävisivät heti: veri virtasi ja happi kulki ja sydän toimi. Sain yhden päivän sairauslomaa ja sitten takaisin töihin. Sairaalasta lähdettyäni juoksin ratikan kiinni, Juha naurahtaa.

Uusi kaveri kulkee aina mukana

Vaikka fyysinen toipuminen alkoi heti, on Juhan henkinen toipuminen kuitenkin vielä kesken. Viime syksynä asiat etenivät vauhdilla ja uusia asioita tuli jatkuvasti. Mietittävää riitti: sepelvaltimotaudista kun ei parannuta, ja Juha kertookin taudin olevan uusi kaveri, joka kulkee mukana.

– Olen aina ollut kroppani kanssa sinut, mutta yhtäkkiä kropassa tapahtuikin jotain sellaista, mikä oli ihan uusi juttu. Kroppa kyllä toimii nyt, mutta koko homma oli iso asia, ja tuntuu etten vieläkään ole ihan varma mistä on kyse.

Operaation jälkeen arki on kuitenkin alkanut rullata normaalisti. Sepelvaltimotaudin mukana elämään tulleisiin uusiin asioihin on silti pitänyt suhtautua päivitetyllä asenteella. Haastetta tuo erityisesti nykyajan työelämä kiireinen, haasteineen ja stresseineen.

– Olen luokanopettaja ja teemme töitä pienillä resursseilla, mutta hirveällä innolla. Tykkään työstäni älyttömästi, mutta nyt pitäisi opetella levollisuutta. Kiirettä pitäisi onnistua karsimaan, mies miettii.