”Sydänsairaalassa tunsin oloni turvalliseksi”

Kun sydämen operaatio tuli äkillisesti ajankohtaiseksi teki Maalahdesta, Pohjanmaalta kotoisin oleva Helene Sandvik valinnan Turun ja Tampereen välillä. Elokuussa hän matkasi Tampereen Sydänsairaalaan.

Mitä oireita sinulla oli ollut?

– Minulla ei niinkään ollut oireita mutta Maalahden terveyskeskuslääkärin lähetteen turvin havaittiin säännöllisen kontrollikäynnin aikana Vaasan keskussairaalassa sydämessäni oleva sivuääni.

Helenen diagnoosiksi tuli 135.0 aortaläpän stenoosi.

– Silloin kuulin, että saan biologisen proteesiläpän.

Erilaisten tarkastuskäyntien jälkeen huhtikuussa selvisi, että sydämen tilanne oli huonontunut sangen nopeasti ja toimenpide olisi edessä piakkoin.

– Olen luonnollisesti yrittänyt liikkua ja pitää itseni mahdollisimman hyvässä kunnossa. Olen osallistunut muun muassa eläkeläisten kuntojumppaan, sanoo Helene Sandvik.

– Kävin lääkärini Risto Jussilan yksityisvastaanotolla ja minulla oli tuolloin koko potilaskertomukseni mukana niin että hän saattoi nähdä koko potilashistoriani. Tämä tapahtui kesäkuun lopussa. Hän tutki sydäntäni tarkemmin jo elokuun ensimmäisenä päivänä ja päätti tuolloin että toimenpiteen olisi tapahduttava pikimmiten. Hän kertoi, että muutoin olen hyvässä kunnossa ja suoriutuisin operaatiosta. Jussila tilasi minulle ajan Tampereelle.

Lähes välittömästi tämän jälkeen soitti Sydänsairaalan ylilääkäri Mika Kohonen ja sanoi olevansa valmiina operoimaan Helenen sydämen jo 15. elokuuta.

– Se kävi kyllä erittäin nopeasti, toteaa Helene Sandvik tyytyväisenä. Ei ollut pitkää odotusaikaa, mikä oli mielestäni hyvä asia.

Tämä haastattelu tehtiin noin kuukausi toimenpiteen jälkeen, ja silloin toipuminen oli jo hyvässä vauhdissa. Helene ei ollut huolissaan ennen toimenpidettä, vaikka kysessä oli hänelle kaikenkaikkiaan ensimmäinen leikkaussalikokemus ja nukutuskin.

– Olihan se tietysti jännittävä tilanne, hän muistelee jälkeenpäin. Hän keskusteli kirurgi Mika Kohosen kanssa ja huomattuaan Kohosen puhuvan ruotsia aivan ilman korostusta, tunsi hän olonsa turvalliseksi myös ruotsia äidinkielenään puhuvana potilaana. Hoidon valinta Helenelle oli helppoa kun vaakakupissa olivat Turku ja Tampere, joista Tampere on lähempänä kotiseutua. Sen lisäksi hänen poikansa Fredrik on tutustunut Tampereeseen työnsä kautta ja hän sanoikin äidilleen kyyditsevänsä tämän Tampereelle.

Päivää ennen toimenpidettä Helene ilmoittautui Sydänsairaalaan ja tapasi lääkärit keskustellakseen toimenpiteestä. Silloin tehtiin röntgentutkimukset ja verikokeet myös valmiiksi. Jo viisi vuorokautta myöhemmin Helene kuljetettiint takaisin Vaasan keskussairaalaan toipumaan ja tasan kymmenen päivää myöhemmmin hän pääsi kotiin.

– Voimien palautuminen vie luonnollisesti aikaa. Mitään raskasta en saa vieläkään tehdä, mutta näin eläkeläisenähän voin ottaa rauhallisesti. Myös autolla ajo oli kielletty kuukauden ajan.

Helene Sandvik tuntee voimiensa palautuvan vähitellen. Aamuisin sängystä nousu tuntuu joka päivä helpommalta, joten kaikki sujuu hyvin.

– Aamupäivällä teen yleensä päivittäisen kävelylenkkini ja tänään tunsin että se sujui rivakasti ja että hengitys kulki. Lounaan jälkeen menen ruokalevolle. Tarvitsen kyllä päivittäin ylimääräisiä lepohetkiä, mutta muutoin elämä sujuu kuten ennenkin.

– Kaikenkaikkiaan Tampere oli minulle positiivinen kokemus. Erityisesti se seikka, että saimme kaiken tarvittavan tiedon ennen itse toimenpidettä. Hoitohenkilökunta osasi jonkin verran ruotsia ja se sujui siten hyvin. Sanoin heille, että he voivat myös puhua minulle suomea, koska sitä ymmärrän ja kuulen sitä mielelläni. He olivat avuliaita ja ystävällisiä.

– Tunsin oloni todella turvalliseksi, päättää Helene Sandvik.