Kliininen rasituskoe

Rasituskokeessa eli rasitus-EKG:ssä lisätään sydämen hapenkulutusta fyysisen rasituksen avulla ja tutkitaan samalla sydänlihaksen mahdollista hapenpuutetta.

Rasituksen aikana tarkkaillaan tutkittavan oireita ja yleistä suoriutumista, sykettä, rytmiä, verenpainetta ja sydänfilmiä.

Rasituksen avulla saadaan selville potilaan suorituskyky ja verenpaine rasituksen aikana. Tulosten avulla voidaan tehdä arvio sepelvaltimotaudin todennäköisyydestä ja sen vaikeusasteesta. Kokeen aikana rekisteröidään sydänfilmi mahdollisen sydänlihaksen hapenpuutteen ja rytmihäiriöiden havaitsemiseksi.

Koe keskeytetään, jos potilaalle ilmenee vaikeita sydän- tai muita oireita kuten rintakipua tai hengenahdistusta, merkittäviä muutoksia sydänfilmissä tai rajua nousua verenpaineessa tai jos verenpaine laskee.

Miten kliininen rasituskoe tehdään?

Tavallisesti koe tehdään kuntopyörällä tai kävelymatolla eli ergometrillä. Tutkimuksessa rasitus kestää yleisimmin 5–15 minuuttia. Tärkeää kokeiden tulosten kannalta on kuitenkin saavuttaa potilaan ikään nähden riittävä syketaso.

Ennen rasituskoetta lääkäri antaa potilaalle selkeät ohjeet. Tärkeää on vähentää kahvin ja muiden piristävien aineiden käyttöä ennen koetta. Rasituskoetta ei saa suorittaa heti ruokailun jälkeen. Kevyt aamiainen on suositeltavaa syödä muutama tunti ennen koetta. Etukäteen on myös päätettävä, tehdäänkö koe tavanomaisen lääkityksen aikana vai onko lääkkeet tauotettava.

Rasituskokeessa elektrodit kiinnitetään rintakehälle, kuten tavallisessa EKG:n rekisteröinnissä. Erona ovat raaja-elektrodit, jotka kiinnitetään vartalolle, jotta raajojen liike ei häiritse tutkimusta. Rasitusta nostetaan asteittain ja lopetetaan, kun potilas ei enää jaksa eli hän saavuttaa maksimisyketason.