Rytmihäiriöiden tutkimus ja hoito

Sydämen rytmihäiriöoireiden tutkimisen perusta ovat lääkärin suorittama potilaan haastattelu (anamneesi) ja nykytilan tutkiminen (status).

Potilaalta rekisteröidään sydänfilmi (EKG) ja otetaan tarvittavat verikokeet sekä arvioidaan sydämen rakenne ja toiminta ultraäänitutkimuksen avulla. Lisätutkimuksina käytetään usein EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä (Holter) ja rasituskoetta.

Ajoittain on tarpeen sydämen kuvantaminen joko magneettitutkimuksella (MRI-tutkimus) tai tietokonetomografialla (TT/CT-tutkimus).

Elektrofysiologinen tutkimus ja katetriablaatiohoito

Elektrofysiologinen tutkimus on kajoava katetritutkimus rytmihäiriöiden diagnosoimiseksi ja paikantamiseksi. Elektrofysiologinen tutkimus on oleellinen osa rytmihäiriöiden katetriablaatiohoitoa. Elektrofysiologinen tutkimus suoritetaan, kun halutaan selvittää rytmihäiriön tai sydämen johtumishäiriön mekanismia, arvioida rytmihäiriöoireen vakavuutta tai etsiä rytmihäiriön syntykohtaa. Epäselvän tajuttomuuskohtauksen selvittäminen saattaa vaatia elektrofysiologisen tutkimuksen suorittamista.

Invasiivinen eli kajoava elektrofysiologia tarkoittaa rytmihäiriöiden tutkimista ja hoitoa katetriablaatiotekniikoilla.
Katetriablaatiohoidossa rytmihäiriöitä aiheuttavia ja ylläpitäviä mekanismeja hävitetään tekemällä katetrin avulla paikallinen kudostuho rytmihäiriötä käynnistäviin tai ylläpitäviin sydämen rakenteisiin.
Invasiivisissa hoidoissa hyödynnämme myös monipuolisesti erikoistekniikoita, mm. robottiavusteista magneettinavigointia sekä Carto™- ja Rhytmia HDx™ 3D-mallinnusteknologiaa.

Miten tutkimus tehdään?

Elektrofysiologisessa tutkimuksessa ja katetriablaatiohoidossa katetrit viedään paikallispuudutuksessa nivusalueen verisuonista sydämeen. Katetrien avulla rekisteröidään ”sydämen sisäinen sydänfilmi”, jolloin sydämen sähköisten johtoratojen toiminta ja erilaisten rytmihäiriöiden mekanismit selviävät. Elektrofysiologista tutkimusta voidaan jatkaa samalla kerralla tehtävällä rytmihäiriön katetriablaatiohoidolla.

Elektrofysiologiseen tutkimukseen ei yleensä liity merkittävää kipua. Katetriablaatiohoidossa käytetään tarvittaessa kivunlievitystä.
Elektrofysiologinen tutkimus ja katetrablaatiohoito kestävät tavallisimmin 2–3 tuntia. Erikoistapauksissa toimenpide saattaa kestää jopa 4–6 tuntia.

Toimenpiteiden komplikaatioriski on yleensä alhainen, alimmillaan alle 1 prosentin ja enimmillään noin 5 prosentin luokkaa. Toimenpiteet vaativat yleensä vain yhden yön yöpymisen sairaalassa. Usein kotiutuminen on mahdollista jo toimenpidepäivän aikana. Sairasloman tarve on yleensä 3–5 vuorokautta.

Lääkitys ja tahdistinhoito

Katetriablaatiohoito on usealle potilaalle parantava hoito, mutta ajoittain rytmihäiriölääkityksen jatkaminen on tarpeellista. Katetri- ja lääkehoidon yhdistämisen lisäksi voidaan tarvita tahdistinhoitoa. Tämä tulee kyseeseen, kun todetaan oireista hidassykkeisyyttä tai sydämen pumppauskyky on merkittävästi heikentynyt esimerkiksi sepelvaltimotaudin tai vajaatoiminnan vuoksi.

Lääkäri voi suositella sydämen sykkeen hoitoon tahdistinta. Teemme tahdistin- (IPG), rytmihäiriötahdistin- (ICD) ja vajaatoimintatahdistinasennuksia (CRT-P, CRT-D) ja hoitoa.