Fysioterapia on avainasemassa sydänleikatun potilaan kuntoutumisessa
Sydänsairaalan fysioterapian toimintamallissa potilas on hoidon keskiössä.
Sydänleikkauspotilaan fysioterapia alkaa leikkausta edeltävästä suunnittelusta ja jatkuu sydänteho-osastolla toteutuvaan fysioterapiaan. Vuodeosastolla ohjatun fysioterapian ja omaehtoisen kuntoutumisen jälkeen kuntoutuminen ja fysioterapia jatkuvat jatkohoitosairaalassa.
Fysioterapeutti tavataan jo ennen leikkausta
Suunniteltuun sydänleikkaukseen tuleva potilas tapaa fysioterapeutin jo esikäynnin yhteydessä, yleensä poliklinikalla ennen leikkausta. Tapaamisella fysioterapeutti haastattelee potilasta ja selvittää toipumisen kannalta oleellisia asioita, kuten liikkumistottumuksia, harrastuksia, arkiaskareiden ja hengityksen sujuvuutta sekä mahdollisia rajoituksia toimintakyvyssä.
Fysioterapeutin tapaaminen ennen sydänleikkausta on tärkeää myös siksi, että potilas ymmärtää, kuinka hän voi omalla toiminnallaan edesauttaa kuntoutumistaan. Esikäynnillä tapahtuvan keskustelun tavoitteena on myös vähentää mahdollista leikkaukseen liittyvää jännitystä. Käynnillä kerrottuja asioita ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan henkilökunta muistuttaa, ohjaa ja avustaa kuntoutustoimissa leikkauksen jälkeen tarpeen mukaan.
Kuntoutuminen alkaa heti sydänteho-osastolla
Sydänleikkauksen jälkeen kuntoutuminen alkaa nopeasti. Heti nukutuksesta heräämisen jälkeen henkilökunta ohjaa potilasta tekemään kevyitä raajojen liikutteluja verenkierron vilkastuttamiseksi ja syvää hengitystä keuhkojen toiminnan tehostamiseksi. Fysioterapeutin potilas tapaa leikkauksen jälkeisenä aamuna sydänteho-osastolla.
Mahdollisimman kokonaisvaltainen hengitys on tärkeää, koska muun muassa nukutuksen, leikkauksen aikaisen sydän-keuhko- ja hengityskoneen käytön, kipulääkityksen, vuodelevon sekä rintakehän haavan vuoksi hengitys on herkästi pinnallista. Hengityksen ollessa pinnallista keuhkot eivät tuuletu optimaalisesti ja erityisesti keuhkojen alaosat jäävät vaille kunnollista työtä. Edellä mainitut seikat puolestaan keräävät limaa hengitysteihin ja altistavat esimerkiksi keuhkokuumeelle.
Fysioterapeutti ohjaa potilasta tehostamaan hengitystä usein myös harjoituslaitetta hyödyntäen. Lisäksi potilaalle ohjataan verenkiertoa vilkastuttavia liikkeitä laskimotukosten ehkäisemiseksi sekä vetreyttäviä liikkeitä lievittämään mahdollista lihasjännitystä.
Varhainen ylösnousu vuoteesta edistää toipumista
Potilas pääsee leikkauksen jälkeisenä aamuna ensimmäisen kerran istumaan, seisomaan ja ottamaan askelia vuoteen vierellä fysioterapeutin ohjaamana ja varmistamana. Pystyasento ja jalkeille nousu tehostavat hengitystä ja verenkiertoa sekä auttavat toipumaan kokonaisvaltaisesti. Potilas saattaa olla vielä väsynyt ja tokkurainen ensimmäisellä ja ehkä toisellakin ylösnousulla, joten fysioterapeutti kertoo rauhallisesti vaihe vaiheelta, mitä tapahtuu ja mitä tehdään seuraavaksi. Potilaan riittää seurata fysioterapeutin antamia ohjeita ja keskittyä rauhalliseen hengitykseen.
Heti ensimmäisestä vuoteelta noususta alkaen on tärkeää nousta kyljen kautta istumaan. Tässä fysioterapeutti ja tarvittaessa lisäksi omahoitaja auttavat niin paljon kuin on tarpeen. Kylkitekniikkaa tulee noudattaa kahden kuukauden ajan leikkauksen jälkeen, jotta rintalastalle ei tulisi liikaa kuormitusta ja rintalasta saisi luutua rauhassa. Tämän vuoksi myöskään käsillä ei saa riuhtoa eikä vatsalihaksilla ponnistella. Yskiessä tulee tukea rintalastaa napakasti käsillä ja alkupäivinä myös tyynyä halaten. Ensimmäisen kuukauden aikana saa nostaa korkeintaan viiden kilon painoisia taakkoja (esimerkiksi viisi litraa maitoa). Toisen kuukauden aikana painorajoitus on 5–10 kiloa.
Rasitustasoa lisätään vähitellen
Potilas siirtyy sydänteho-osastolta yleensä jo ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä vuodeosastolle, jossa kuntoutuminen jatkuu. Potilas tapaa fysioterapeutin yleensä arkisin 1–2 kertaa päivässä. Kävelylle potilas pääsee yleensä toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä.
Kuntoutumisen edetessä potilaan oma rooli muuttuu aktiivisemmaksi. Fysioterapeutti ohjaa potilaalle enenevässä määrin toipilasajan asioita, jotta potilas tietää kuinka toimia ja liikkua toipumisen edistämiseksi. Rintakehän haavan vuoksi kotivoimisteluharjoitteet aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa ryhtimuutosten ja lihasjännitysten ehkäisemiseksi sekä rintarangan ja yläraajojen liikkuvuuden parantamiseksi. Tärkeää on, että potilas oppii tunnistamaan omia voimavarojaan sekä voinnin vaihtelua ja asettamaan rasituksen niihin sopivaksi. Sairaalavaiheessa pyritään kevyeen rasitustasoon ja kotona toipilasaikana kahden kuukauden ajan korkeintaan hieman rasittavaan rasitustasoon, jossa saa jo hieman hengästyä.
Kohti liikunnallista elämäntapaa
Sydänsairaalan henkilökunta työskentelee moniammatillisessa tiimissä potilaan parhaaksi potilaan ollessa kaiken aikaa keskiössä. Potilas on kuitenkin pääroolissa kuntoutumisessaan ja hänen roolinsa on merkittävä toipumisen kannalta.
Kuntoutuminen jatkuu sydänleikkauksen jälkeen vähitellen kohti liikunnallista elämäntapaa. Säännöllinen liikunta on yksi omahoidon kulmakivistä loppuelämän ajan mm. sydänystävällisen ruokavalion, riittävän unen, tupakoimattomuuden ja mahdollisten lääkitysten ohella. Sydänsairaala suosittaa, että sydänleikkauksen läpikäynyt hakeutuisi vielä toipilasvaiheen jälkeen sydänkuntoutukseen. Sydänsairaalan kuntoutussuunnittelijat auttavat mielellään kuntoutuksiin hakeutumisessa.
Liike on siis lääkettä sydänleikkauspotilaallekin kuntoutumisen eri vaiheissa, ja tässä Sydänsairaalan fysioterapeutit ovat lämmöllä mukana.
Teksti: Heidi Mahrberg, sydänfysioterapeutti, Tays Sydänsairaala