Harjoitus- tai kilpailutauko

Milloin urheilijan on syytä pitää harjoitus- ja kilpailutauko?

On tilanteita, jolloin urheilijan on syytä pitää taukoa epäiltyjen tai todettujen sydänongelmien takia. Tämä koskee tilanteita, joissa kilpaurheilu tai kovatehoinen harjoittelu ei ole turvallista. Taustalla voi olla esim. sydämen sähköisen järjestelmän ongelma, sydänlihastulehdus tai suoritettu hoitotoimenpide.

Vaikka liikunnalla ja urheilulla on paljon myönteisiä terveysvaikutuksia, on tilanteita, joissa voimakas fyysinen rasitus voi pahimmillaan aiheuttaa äkkikuoleman. Urheilu sinällään ei lisää äkkikuoleman riskiä, mutta urheileminen saattaa olla vaarallista tietyissä sydänsairauksissa. Äkkikuoleman riski kasvaa selvästi iän mukana. Riski on naisilla selvästi pienempi kuin miehillä.

Harjoitus- ja kilpailutauko voi tulla eteen oireettomalla urheilijalla, jos terveystarkastuksen yhteydessä löytyy jokin hälyttävä löydös. Kyseessä voi olla muutos sydänfilmissä, sydämen sivuääni tai jokin muu asia, joka vaatii tarkempia kardiologisia selvittelyjä. Silloin saatetaan suositella taukoa, kunnes saadaan tarkempi selvyys löydöksen merkityksestä.
Myös epäilty sydänoire, kuten rasitukseen liittyvä rintakipu, nopealyöntisyys tai tajunnan häiriö, saattaa edellyttää harjoitus- ja kilpailutaukoa tutkimuksia odotellessa.

Sydänongelma ja kilpailukielto

Tietyissä sydänlihassairauksissa on selvästi olemassa suurentunut riski saada hengenvaarallinen rytmihäiriö, ja sen takia kilpaurheilu ei ole sallittua. Näitä sairauksia ovat mm. hypertrofinen (”paksuntava”) ja rytmihäiriöherkkä kardiomyopatia. Nämä sairaudet eivät välttämättä aiheuta oireita, mutta niissä on yleensä poikkeava löydös sydänfilmissä ja aika usein lähisuvusta löytyy sydänlihassairautta. Sydänlihassairauden oireita ovat erilaiset rytmihäiriöt, rasitukseen liittyvä rintakipu, tajunnan häiriö tai suorituskyvyn lasku.

Sydämestä voi kuulua sivuääni. Sydänultraäänitutkimus on keskeisessä asemassa sydänlihassairauksien diagnostiikassa. Aika usein tarvitaan myös magneettitutkimusta. Harvoin tulee tilanne, jossa varmaan diagnoosiin ei päästä tutkimuksista huolimatta. Silloin saatetaan tarvita viikkojen tai 2–3 kuukauden harjoitustaukoa, ennen kuin voidaan erottaa urheilijasydän sydänlihassairaudesta.

Läppävioissa mahdollisuus jatkaa täysitehoista harjoittelua ja kilpaurheilua riippuu vian laadusta ja vaikeusasteesta sekä luonnollisesti urheilulajista. Läppävioissa yksilöllinen arvio on tärkeä, ja hoitava kardiologi osaa parhaiten ottaa kantaa asiaan.

On myös olemassa sydämen sähköisen järjestelmän vikoja, jotka altistavat vakaville rytmihäiriöille. Niissä sydän on yleensä rakenteellisesti terve. Esim. perinnöllisessä QT-oireyhtymässä on kilpaurheilu kielletty. Vika voi paljastua tavallisessa sydänfilmissä, mutta usein tarvitaan muita tutkimuksia, kuten sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröintiä ja rasituskoetta. Usein tehdään myös geenitestejä. Tutkimukset lähtevät usein liikkeelle siitä, että sairaus on todettu lähisukulaisella.

Urheilijan kannalta on tärkeää, että tarvittavat selvittelyt tehdään nopealla aikataululla. Yleensä tämä onkin mahdollista, lukuun ottamatta sydämen magneettitutkimusta, jonka saatavuus on rajattua.

Hoitotoimenpiteen jälkeinen harjoitus- ja kilpailutauko

Sepelvaltimotaudin takia tehty varjoainekuvaus tai pallolaajennus tulee kyseeseen aikuisurheilun puolella. Muutaman päivän harjoitustauko on paikallaan toimenpiteen jälkeen, jotta käden tai nivusen pistoskohta ehtii mennä hyvin kiinni. Hoitavan lääkärin kanssa on kuitenkin syytä keskustella harjoitustauon pituudesta, koska suonistossa saattaa olla ahtaumia, jotka pitää huomioida. Sama pätee sairastetun sydäninfarktin jälkeen: lääkärin kanssa suunnitellaan harjoittelun uudelleen aloituksen ajankohtaa

Sepelvaltimotaudissa ja sydämen vajaatoiminnassa suositellaan pääsääntöisesti liikunnan harrastuksen jatkamista tai aloitusta, mutta kilpaurheilu ei aina ole mahdollista. Lääkityskin saattaa rajoittaa suorituskykyä sen verran, ettei kilpaurheilu ole mahdollista. Beetasalpaajat laskevat sykettä ja vaimentavat sykkeen nousua rasituksessa, mikä helposti johtaa lihasten väsymiseen ja hengästymiseen.

Tahdistinhoito ei välttämättä ole este kilpaurheilulle, mutta asiasta on syytä neuvotella kardiologin kanssa. Välittömästi tahdistinasennuksen jälkeen tulee kuitenkin harjoitustauko, jotta leikkaushaava ehtii parantua ja tahdistinjohdot kiinnittyä.

Monissa rytmihäiriöissä sallitaan kilpaurheilu, mutta päätös tehdään yksilöllisesti. Esim. lisälyöntisyys ei välttämättä millään tavalla heikennä suorituskykyä. Rasituksen provosoimat tiheälyöntisyystyyppiset rytmihäiriöt pyritään hoitamaan kajoavalla toimenpiteellä, katetriablaatiolla. Monesti hoitotoimenpide poistaa taipumuksen rytmihäiriökohtauksiin kokonaan, ja kilpaurheilu voi jatkua. Toimenpiteen jälkeen tulee muutaman päivän harjoitustauko.

Eteisvärinä on yleisempää kestävyysurheilua harrastaneilla yli 65-vuotiailla, kuin heillä, jotka eivät ole harrastaneet kestävyysliikuntaa säännöllisesti ja pitkään. Ablaatiotoimenpide vähentää eteisvärinän uusiutumisriskiä. Toimenpiteen jälkeisestä harjoitustauosta päätetään yksilöllisesti. Pysyväksi jäänyt eteisvärinä ei ole este kilpaurheilulle, mutta se johtaa ainakin lievästi alentuneeseen suorituskykyyn kestävyyslajeissa.

Sydänlihastulehdus

Yleisin sydänlihastulehduksen aiheuttaja on virus. Tavallisesti oireet alkavat hengitystietulehduksen yhteydessä. Tyypillisiä oireita ovat rintakipu ja rytmihäiriöt.

Mikäli todetaan selvä sydänlihastulehdus, jossa verikokeissa on osoitettavissa nousua ns. sydänlihasvaurion merkkiaineissa (troponiini-arvo koholla), on tärkeää pitää riittävän pitkä harjoitus- ja kilpailutauko. Lisäksi on syytä varmistaa, että tulehdus on kokonaan parantunut ennen täysitehoiseen harjoitukseen palaamista.

Päätös harjoitus- ja kilpailutauon pituudesta on tapauskohtainen. Koska kyseessä voi olla jopa 3–6 kuukauden tauko, voidaan suositella seurantaa urheiluun perehtyneen kardiologin johdolla. Seurannassa toistetaan sydänultraäänitutkimus ja usein tehdään myös rasituskoe ja tarvittaessa sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröinti.

On olemassa alustavaa tutkimustietoa siitä, että harjoittelu kovalla teholla liian aikaisin sydänlihastulehduksen jälkeen voi johtaa pysyviin, haitallisiin muutoksiin sydämen toiminnassa. Tutkimustieto on kuitenkin vielä vähäistä, joten varmoja johtopäätöksiä niistä ei voi tehdä. On kuitenkin kiistaton tosiasia, että osalle sydänlihastulehduksen sairastaneista kehittyy vuosien saatossa sydänlihassairaus, laajentava kardiomyopatia.

Teksti: Kjell Nikus, kardiologian professori (emeritus), lääketieteen tohtori, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri