Kohonnut verenpaine

Mitä on kohonnut verenpaine ja miten sen tunnistaa?

Kohonnut verenpaine eli hypertensio on riskitekijä, jonka hoidolla on hyvin suuri merkitys sydämesi terveyden kannalta. Yleensä koholla oleva verenpainetaso ei aiheuta erityisiä oireita, vaan saadakseen verenpainetason selville on se mitattava tai mittautettava. Verenpainetaso selvitetään mittaamalla se toistetusti rauhallisessa tilanteessa, esimerkiksi automaattisella kotimittarilla tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Haitallisen korkeana pidettävä verenpainetaso riippuu yksilöllisistä riskitekijöistä.

Jos kriteerinä pidetään verenpaineen kertamittausten raja-arvoja 140 ja 90 mmHg tai kohonneen verenpaineen lääkehoitoa, noin puolella 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja kahdella viidesosalla naisista on kohonnut verenpaine.

Miten kohonnutta verenpainetta tutkitaan ja hoidetaan?

Hoitava lääkärisi kartoittaa verenpainetilannettasi haastattelun, kliinisen tutkimuksen ja tarvittaessa laboratorio- ja kuvantamistutkimusten avulla. Sydänfilmi (EKG) tai kardiologin tekemä sydämen kaikukuvaus voi paljastaa oireettoman, kohonneen verenpaineen aiheuttaman sydänlihaskuormituksen ja toimintahäiriön. Tutkimustulosten perusteella lääkärisi suunnittelee sinulle yksilöllisen, parhaan mahdollisen hoidon. Elintapamuutokset kuten liikunnan lisääminen, terveellinen ruokavalio, painonpudotus, tupakoinnin lopettaminen ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi useimmat potilaat tarvitsevat kohonneen verenpaineen lääkehoitoa. Lääkevalinnat ja jatkoseuranta suunnitellaan yksilöllisesti ja kullekin potilaalle parhaiten sopiviksi.

Mitkä ovat kohonneen verenpaineen yleisimmät riskitekijät?

Yleisimmin kyse on ns. essentiellistä verenpainetaudista, jossa kohonneen verenpaineen taustalla ei ole osoitettavissa yksittäistä syytä. Koholla olevan verenpaineen esiintymiseen vaikuttavat mm. perimä, ylipaino, diabetes, munuaissairaudet ja elintavat, kuten runsas suolan ja alkoholin käyttö tai liikunnan vähäisyys. Kohonnut verenpaine voi hoitamattomana lisätä sydänkohtauksen, aivohalvauksen sekä munuaisten toiminnanvajauksen kehittymisen vaaraa. Se on myös sydämen vajaatoiminnan keskeinen vaaratekijä.