array(1) { [0]=> string(6) "mobile" }
Asiakaspalvelu 03 311 716

Rytmihäiriö rasituksessa sai kestävyysurheilijan hakeutumaan kardiologille – ”Sydän on urheilijan tärkein lihas”

Isa Merikallio, 52, säikähti sykemittarin hurjia lukemia kesken kovan harjoittelun. Urheilukardiologian klinikan tutkimuksissa etsittiin syytä rytmihäiriöille ja löydettiin lievä aorttaläpän vuoto. Se ei onneksi estänyt tavoittelemasta SM-mitalia SUP-melonnassa.

”Harjoittelin keväällä 2020 SUP-melonnan SM-kilpailuihin, kun kovempaa treenatessa sydän alkoi hakata reilusti yli maksimisykkeeni. Aluksi se kesti vain lyhyen aikaa ja hellitti, kun hiljensin vauhtia. Myöhemmin sydän takoi treenatessa yhä useammin ja useita minuutteja kerrallaan. Tunsin korkeintaan lievää huimausta ja juostessa tuntui, kuin ylämäki olisi kallistunut yks kaks jyrkemmäksi. Kyllä sen huomasi, että nyt tässä on jotain outoa.

Minulla on pitkä kilpaurheilutausta kestävyyslajeissa, ja olen aina ollut varsin terve ja hyväkuntoinen. Nuorempana sykekäyrissä näkyi muutamia harmittomia lisälyöntejä, mutta tämän kaltaiset rytmihäiriöt olivat ihan uutta. Tiedostan, että sydän on urheilijan tärkein lihas, joten otin oireet heti vakavasti.

Soitto Sydänsairaalaan – ultraäänitutkimuksessa löytyi lievä aorttaläpän vuoto

Päätin varata ajan urheilijalle parhaaseen paikkaan, urheilukardiologian klinikalle Helsingin Sydänsairaalan. Sain ajan kardiologi Kirsi Korvelle, jota urheilututtuni olivat suositelleet.

Olen hiukan lääkärikammoinen, mutta käynti oli kaikin puolin todella miellyttävä. Korvelta löytyi huumorintajua ja aitoa ymmärrystä aikuisen urheiluhaaveisiin. Hän lupasi tehdä parhaansa, että pääsisin osallistumaan parin kuukauden päästä järjestettäviin SM-kisoihin.

Vastaanotolla minulle tehtiin EKG-mittaus ja sydämen ultraäänitutkimus. Jälkimmäinen muistutti raskausultraa sillä erotuksella, että ruudulla pamppaili oma eikä sikiön sydän. Lääkäri kertoi hyvinkin seikkaperäisesti sydämeni rakenteesta ja toiminnasta. Oli rauhoittavaa kuulla, mitä ruudulla näkyi.

Ultraäänitutkimuksessa selvisi, että minulla on lievä aorttaläpän vuoto. Olisin varmaankin säikähtänyt, jos en olisi heti kuullut mitä se tarkoittaa: että kyseessä on melko yleinen läppävika, joka ei lievänä vaadi hoitoa vaan ainoastaan seurantaa parin vuoden välein. Voisin jatkaa urheilua entiseen tapaan.

Aorttaläpän vuoto ei lievänä aiheuta oireita mutta voi mahdollisesti edetessään johtaa vasemman kammion laajentumiseen ja sydämen vajaatoimintaan. Oli hyvä, että se sattui löytymään varhain ja pääsin seurantaan.

Diagnoosi ei kuitenkaan suoraan selittänyt rytmihäiriöitäni, joten lisätutkimukset olivat tarpeen.

SM-kisoihin lääkärin luvalla – mitali ei jäänyt haaveeksi

Rytmihäiriöt olivat todennäköisesti olleet seurausta keväällä sairastamastani kovasta virusinfektiosta, josta toivuttuani olin alkanut taas treenata kovemmin. Tutkimuksissa rytmihäiriöitä ei enää ilmaantunut ja eteisvärinä saatiin suljettua pois. Olin helpottunut, sillä eteisvärinä olisi ollut vakavampi juttu – myös urheilu-urani kannalta.

Reilu viikko ennen SM-kisoja sain lääkäriltäni luvan jatkaa kilpaurheiluharjoittelua ja osallistua kisoihin. Tavoitteenani oli alun perin ollut mitali yleisestä sarjasta, mutta nyt olin tutkimusten vuoksi joutunut jättämään kovat harjoitukset väliin kahden kuukauden ajan.

Yleensä rankat harjoitukset ovat ankea välttämättömyys, mutta nyt osasin nauttia kovaa menemisestä eri tavalla. Olin kisasuoritukseeni tyytyväinen, ja onneakin oli matkassa: yksi kilpailija joutui jättämään kisat väliin, joten sain kuin sainkin pronssimitalin!

Ilman sydäntutkimuksia en olisi voinut jatkaa harjoittelua ja osallistua SM-kisoihin. Oireilu olisi painanut koko ajan mieltä. Suppaan merellä, ja siellä ei oikein haluaisi saada sairauskohtausta.

Suosittelen lämpimästi kuntokilpaurheilusta innostuneille keski-ikäisille sydänterveyden tsekkausta. Silloin ei tarvitse miettiä yhtään, kestääkö oma keho vielä rankkaa urheilua.”