Urheilijan sydänoireet

Sydänoireet: pitääkö huolestua?

Urheilijan sydän joutuu usein kovaan rasitukseen, ja sen takia urheilijan sydänterveydestä huolehtiminen on tärkeää. Epäilys sydänoireista on tavallinen syy hakeutua lääkärin vastaanotolle tai päivystykseen. Lääkärille tilanne on monesti haastava, koska moni muu tila voi aiheuttaa saman tyyppisiä oireita kuin sydänsairaus. Tarvitaan usein erityyppisiä tutkimuksia ennen kuin saadaan varmuus asiasta.

Rintakipu, hengenahdistus, rytmihäiriö, tajunnan häiriö ja suorituskyvyn lasku ovat tavallisimmat sydänsairauden oireet. Urheilijalla on erityisen tärkeää tunnistaa sydänongelmaan viittaava oire, jotta asiaa päästään tutkimaan ajoissa.

Rintakipu

Rintakipua esiintyy kaikilla ihmisillä jossakin vaiheessa, ja se johtuu yleensä jostakin harmittomasta viasta. Kaikki sydämen seudulla tuntuva kipu ei suinkaan ole sydänperäistä. Yleensä rintakivun aiheuttaja löytyy tuki- ja liikuntaelimistöstä. Kyseessä voi olla esimerkiksi ylirasituksesta tai vammasta johtuva lihaskipu. Kipu voi säteillä hermoratoja pitkin: kaularangan juuriaukon ongelma voi tuntua rintakehällä. Yläselän tai niska-hartiaseudun ongelma voi tuntua rintakipuna.

Oireiden luonteen perusteella voidaan päätellä, mikä on todennäköisin kivun aiheuttaja. Kipu, joka pahenee tietyissä liikkeissä, viittaa tuki- ja liikuntaperäiseen ongelmaan. Etukumarassa asennossa, makuulla tai ruokailun jälkeen paheneva kipu viittaa ruokatorviperäiseen ongelmaan.

Sepelvaltimotaudin todennäköisyys kasvaa iän myötä. Kaksikymppisen urheilijan rintakipu on erittäin harvoin sepelvaltimotaudista johtuva, mutta viisikymppisellä se on selvästi mahdollista. Sepelvaltimotaudin oire pahenee yleensä rasituksessa ja lievittyy muutaman minuutin levolla. Kipu on usein laaja-alaista, kun taas tuki- ja liikuntaelinperäinen kipu on yleensä paikallinen. Sepelvaltimotauti aiheuttaa usein puristavaa kipua tai painon tunnetta rintakehällä. Sepelvaltimotaudin todennäköisyys kasvaa, jos on sille altistavia riskitekijöitä, kuten kohonnut verenpaine tai vahva sukurasite.

Sydänlihastulehdus liittyy usein kuumeiseen hengitystietulehdukseen. Kyseessä on usein sydänpussin ja sydänlihaksen tulehdus. Klassinen oire on pistävä rintakipu, joka pahenee sisäänhengityksessä ja asennon vaihdoissa. Tutkimusten mukaan näin ei läheskään aina ole, vaan kipu voi olla esim. puristavaa. Urheilijan tulisi herkästi hakeutua tutkimuksiin, jos hengitystietulehduksen yhteydessä alkaa esiintyä rintakipua, varsinkin jos siihen liittyy rytmihäiriön tunnetta.

Urheilijan on syytä harkita tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista, jos hänellä on nopeassa tahdissa ilmaantunutta, rasituksen pahentamaa tai hengitystulehdukseen liittyvää rintakipua. Kardiologin arvio on monesti tarpeen, jollei syy ole ilmeinen lääkärin suorittaman haastattelun, kliinisen tutkimuksen ja laboratoriokokeiden jälkeen tai jos tilanne antaa aiheen epäillä sydänongelmaa.

Hengenahdistus

Hengästyminen rasituksessa on normaalia. Monet sairaudet voivat ilmetä poikkeavana hengästymisenä. Astma lienee tavallisin syy urheilijan suorituskykyä rajoittavalle hengenahdistusoireelle. Sydänlihassairaus, sepelvaltimotauti ja läppävika voivat ilmetä rasitukseen liittyvänä hengästymisenä.

Sydänlihassairauden epäilys herää yleensä, kun hoitava lääkäri toteaa poikkeavuutta sydänfilmissä. Osa sydänlihassairauksista on perinnöllisiä, ja sen takia on tärkeä selvittää lähisukulaisten mahdollisia sydänsairauksia urheilijan terveystarkastuksissa. Mikäli lähisuvussa on sydänlihassairauksia, on sydämen ultraäänitutkimus aiheellinen. Sepelvaltimotauti voi ilmetä hengenahdistuksena, joka tulee esille tietyllä rasitusasteella ja väistyy nopeasti levossa. Rasituskoe voi olla tarpeen tilanteen selvittämiseksi. Läppävika aiheuttaa yleensä sivuäänen, ja kardiologi voi helposti varmistaa diagnoosin ultraäänitutkimuksella.

Lyhyessä ajassa ilmaantunut tai hiljalleen paheneva hengenahdistusoire vaatii jatkoselvittelyjä. Kardiologinen arvio on tarpeen, mikäli syy ei selviä esim. laboratoriokokein, röntgenkuvalla tai keuhkojen toimintakokeilla tai jos hoitava lääkäri epäilee sydänsairautta.

Rytmihäiriöt

Kaikilla ihmisillä on rytmihäiriöitä. Sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröinnissä (Holter-tutkimus) nähdään aikuisilla vuorokauden aikana tyypillisesti muutamia kymmeniä eteis- ja kammiolisälyöntejä. Määrä kasvaa iän myötä. Useimmat rytmihäiriöt ovat vaarattomia, mutta ne voivat aiheuttaa kiusallisia oireita.

Urheilijoilla rytmihäiriöiden lääkehoito ei yleensä ole mahdollista, koska yleisesti käytettävä beetasalpaajalääkitys hidastaa sykettä ja heikentää suorituskykyä. Kajoava hoito, katetriablaatio, voi parhaimmillaan parantaa rytmihäiriön. Tärkeintä urheilijan kohdalla on selvittää, onko kyseessä vaaraton vai potentiaalisesti vaarallinen rytmihäiriö.

Rytmihäiriö ei välttämättä anna oireita. Useimmat ihmiset kuvaavat lisälyöntien aiheuttamia oireita muljahduksina tai vastaavana, epäsäännöllisen pulssin tunteena. Toinen tavallinen rytmihäiriön oire on tykytyksen tunne. Rytmihäiriöstä johtuva tykytys alkaa yleensä hyvin äkillisesti ja usein se myös loppuu äkillisesti. Lyöntitauot tai poikkeavan hidas rytmi voivat aiheuttaa äkillistä heikotusta tai voi tulla tunne, että silmissä mustuu. Voi myös seurata tajunnan menetys.

Lisälyönnit ovat yleensä harmittomia, mutta runsas kammiolisälyöntisyys on aihe kardiologisiin jatkoselvittelyihin. Runsas eteislisälyöntisyys altistaa eteisvärinälle. Eteisvärinän tai eteislepatuksen toteaminen urheilijalla on aihe sydämen ultraäänitutkimukselle.

Rytmihäiriöiden selvittämisessä kartoitetaan sukutaustaa. Voi löytyä perinnöllisiä sydänsairauksia, kuten pitkä QT-oireyhtymä, joka voi altistaa äkkikuolemalle, ja sen takia kilpaurheilu voi olla kiellettyä. EKG on tärkeä tutkimus, mutta se antaa harvoin vinkkejä häiriön laadusta, jos rekisteröinti tapahtuu oireettomassa vaiheessa. Ylimääräinen johtorata eteisten ja kammioiden välillä voi kuitenkin paljastua tavallisessa EKG:ssä. Usein tarvitaan EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä tilanteen selvittelyssä. Viime vuosina on markkinoille tullut paljon vaihtoehtoja tavalliselle Holter-tutkimukselle, ja tarjolla on myös mobiiliratkaisuja. Niillä saadaan varmemmin kiinni harvemmin esiintyvä rytmihäiriö.

Rytmihäiriön tunne vaatii yleensä jatkoselvittelyjä urheilijalla. Poikkeuksena on harvakseltaan esiintyvä muljahduksen tunne tai vastaava, lievään lisälyöntisyyteen viittaava oire. Kardiologia tarvitaan usein rytmihäiriöiden selvittelyssä. Huolestuttavia oireita ovat nopeasti alkaneet, tiheästi esiintyvät, rasituksessa pahenevat tai hengitystietulehdukseen liittyvät rytmihäiriöt. Sama pätee uutena oireena esiintyviin tajunnan häiriöihin, mukaan lukien tunne silmissä mustenemisesta. Poikkeuksena tähän on kuitenkin syytä mainita nopeasti ylös noustessa tuntuva heikotus tai huimaus, joka yleensä johtuu verenpaineen laskusta (ortostaattinen oire), mikä on hyvänlaatuinen ilmiö.

Suorituskyvyn lasku

Urheilijan suorituskyvyn lasku on monitahoinen ongelmakenttä. Alussa asiaa lähestytään yleensä yhteistyössä valmentajan, urheilulääkärin ja muiden asiantuntijoiden kanssa. On kuitenkin syytä pitää mielessä sydänsairauden mahdollisuus, jollei muuten löydy ilmeistä syytä. Monet sydänongelmat voivat johtaa suorituskyvyn laskuun. Niitä ovat mm. tietyt rytmihäiriöt, sepelvaltimotauti, läppäviat ja sydänlihassairaudet. Todennäköisyys sydänvialle kasvaa, jos todetaan poikkeava EKG tai sydämen sivuääni. Nopea suorituskyvyn lasku hengitystietulehduksen jälkeen voi viitata sydänlihastulehdukseen.

Kardiologin palvelut

Sydänsairaus voi ilmetä monenlaisin oirein. Moni muu sairaus voi aiheuttaa samanlaisia oireita, mikä asettaa haasteita diagnostiikalle. Yksinkertainen raudanpuuteanemia voi olla alentuneen suorituskyvyn ja rasitukseen liittyvän hengenahdistuksen takana.

Epäillyissä sydänoireissa kannattaa ensin tehdä perustutkimuksia, joihin kuuluvat

• lääkärin tekemä haastattelu (oireiden laatu, missä ajassa tulleet esille ym.)
• sydämen ja keuhkojen kuuntelu (astmavinkunaa, sydämen sivuääni) ja
• laboratoriokokeet (sisältäen EKG:n).

Näihin liitetään tilanteen mukaan röntgenkuva keuhkoista ja sydämestä sekä keuhkojen toimintakokeet.

Erityisesti diagnostisissa ongelmatilanteissa tarvitaan usein kardiologin arviota. Kardiologin apuun kannattaa urheilijan kohdalla tarttua suhteellisen herkästi.

Teksti: Kjell Nikus, kardiologian professori (emeritus), lääketieteen tohtori, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri