Sydämen perustutkimukset ovat tärkeä osa potilaan kokonaisarviota. Lääkäri arvioi kliinisen tutkimuksen avulla sydänpotilaan lisätutkimusten tarpeen.
Kliinisessä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota ihon, ruumiinrakenteen ja yleisen olemuksen mahdollisiin poikkeavuuksiin. Sydämen, keuhkojen ja suurten verisuonten kuuntelu ja tunnustelu sekä ääreisverenkierron arviointi ovat keskeisiä.
Potilaan oman kertomuksen, oireita kartoittavien kysymysten sekä muiden sairauksien taustatietojen avulla lääkäri arvioi hoidon tarpeellisuuden. Tärkeää on saada esiin elintapoihin kuten liikuntaan, ruokavalioon, tupakointiin ja alkoholin käyttöön liittyvät tekijät.
Mitä tutkitaan ja havainnoidaan?
Perustutkimuksissa lääkäri arvioi potilaan sydämen, verisuonten ja ääreisvaltimoiden tilaa tunnustelemalla ja kuuntelemalla.
- Esimerkiksi säärten turvotuksesta tai kaulalaskimoista voi nähdä viitteitä sydämen vajaatoiminnasta.
- Rintakehän ja vatsan tunnustelun avulla huomioidaan poikkeavat vastukset, kohotukset ja mahdollinen paineluarkuus.
- Sydämen tunnustelun kautta arvioidaan vasemman kammion koko ja toiminta.
- Myös maksan koko ja mahdollinen sykintä huomioidaan.
Lääkäri havainnoi myös potilaan yleisolotilaa. Jos potilaan iho on sinertävä, se saattaa olla merkki poikkeavan matalasta veren happiosapaineesta. Äkillisesti sairastuneella ihon lämpö ja kosteus ovat tärkeitä: näissä tilanteissa kylmänhikisyys saattaa olla merkki sairaudesta.
Lääkäri kuuntelee stetoskoopilla sydänäänet ja keuhkot sekä mittaa potilaan verenpaineen. Nesterahinoiden kuuntelu keuhkoista on perustutkimus epäiltäessä sydämen vajaatoimintaa. Hengitysäänistä selviävät yleensä viitteet astmaan tai keuhkoputkien ahtaumaan.