Sydän sykkii täyttä elämää 25 vuotta ohitusleikkauksen jälkeen

Kun hämeenlinnalainen Kerttu Aalto matkasi sydämen ohitusleikkaukseen Tampereelle kesällä 1994, mielessä ei ollut auringonpaistetta. Leikkauskutsu tuli nopeasti ja tuleva iso operaatio pelotti. ”Jos elän vielä 25 vuotta tätä lisäelämääni, niin kiitän henkilökuntaa”, Kerttu mietti – ja palasi asiaan 88-vuotiaana, vuonna 2019.

Kaikki alkoi huonovointisesta lenkistä keväällä 1994. Kertun mukaan terveyskeskuksessa epäiltiin ensin ajan ”muotisairautta”, helikobakteeria. Sydänlääkäri kuitenkin arveli, että vaiva voisi olla sydänperäistä.

– Vastaanotolla lääkäri totesi, että sydämessä on tukkeutuneita suonia, joihin pallolaajennus ei riitä. Pitäisi tehdä isompi leikkaus Tampereella.

Paljon isoja kysymyksiä

Kutsu leikkaukseen tulikin nopeasti, kun toisen potilaan leikkaus oli peruuntunut. Pian Kerttu jo istui taksissa matkalla Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, jonne oli varattu leikkausaika heti aamulla kello 8.

– Kaikki tapahtui niin nopeasti, että olin aivan päästä pyörällä. Kuolemakin kävi mielessä. Lääkärini Pehkonen sanoi, että voin kysyä mitä vaan, mutta oli vaikea keksiä kysyttävää. Lääkäri kutsui luokseni hoitajan, joka kertoi asiat niin selkeästi ja rauhallisesti, että olisin voinut vaikka saman tien kävellä leikkauspöydälle. Oli niin huojentunut olo ja kaikki tuntui selkeältä.

Huolesta helpotukseen

Kun raskaat asiat oli saatu pois mielestä, kaikki meni Kertun mukaan hienosti. Lääkäri totesi leikkauksen jälkeen, että hoito jatkuu sydänosastolla.

– Lääkäri sanoi, että oli onni, ettei sydän kerennyt infarktiin asti, vaan suonet saatiin avattua aiemmin, Kerttu muistaa.

– Jo kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen jouduin kävelemään yksin suihkuun, mikä tuntui ensin mahdottomalta. Mutta selvisin hyvin ja ymmärsin, että hoitajat kyllä tarkkailivat koko ajan, ettei mitään ikävää tapahdu.
– Osastolla huonetovereiden kanssa mietimme yhdessä, miten voisimme kiittää henkilökuntaa hyvästä hoidosta. Harmittaa, kun se jäi tekemättä.

Kohti onnekasta lisäelämää

Edessä oli siirto Hämeenlinnan lähisairaalaan jatkamaan toipumista. Kotiutumisen yhdessä vielä varoiteltiin, että painavia tavaroita ei saa nostella tai touhuta kauheasti.

– Leikkauksen ansiosta elän elämäni parasta aikaa sydämen puolesta. ”Pumppu” toimii hyvin, selviän vielä varsinaisista kotitöistä ja voin harrastaa omakotitalon hortonomihommia. Asun kotona yhdessä puolison kanssa – takana on jo 61 vuotta yhteistä elämää ”riemuineen ja murheineen”, Kerttu kertoo.

– Vielä 25 vuoden jälkeenkin kiitän Tampereen lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa tästä lisäelämästäni.