Väitös: Lihaksiston tila voi auttaa ennustamaan selviytymistä sydän- ja verisuonitoimenpiteiden jälkeen

Väitöstutkija Otto Järvisen henkilökuva. Järvinen on pukeutunut valkoiseen lääkärintakkiin ja seisoo portaikossa mahdollisesti Tampereen yliopiston tiloissa.

Lääketieteen lisensiaatti Otto Järvisen kardiologian alaan kuuluva väitöskirja ”Radiologically Derived Psoas Muscle Measurements as Markers of Physiological Vulnerability in Cardiovascular Patients” tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksessa perjantaina 4.9.2026 kello 12.00 alkaen. Tilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä (linkki)

Otto Järvinen tutki väitöskirjassaan, voiko tavanomaisissa tietokonetomografia- ja magneettikuvissa näkyvää lihaksiston tilaa hyödyntää sydän- ja verisuonipotilaiden toimenpiteen jälkeisen ennusteen arvioinnissa. Sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi tehtävien kajoavien toimenpiteiden määrän odotetaan lisääntyvän edelleen länsimaisen väestön ikääntyessä. Tämän vuoksi tarkka riskinarviointi ja kohdennettu potilasvalinta ovat yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa. Sarkopenia, jolle on ominaista luurankolihasmassan ja lihastoiminnan väheneminen, on tunnistettu tärkeäksi heikentyneen fysiologisen reservin ja huonomman ennusteen merkiksi raskaita kajoavia hoitoja läpi käyvillä sydän- ja verisuonitauteja sairastavilla potilailla.

Väitöskirja koostuu kolmesta osajulkaisusta, joiden tavoitteena oli arvioida tietokonetomografia- ja magneettikuvista määritettyjen psoas-lihaksen mittausten ennusteellista merkitystä kajoavasti hoidetuilla sydän- ja verisuonipotilailla. Kuolleisuusriski kasvoi lähes suoraviivaisesti psoas-lihaksen pinta-alan pienentyessä, eikä eri psoas-lihaksen mittausmenetelmistä mikään osoittautunut selvästi muita paremmaksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuvantamisesta johdetut psoas-lihasmittaukset ovat yhteydessä kuolleisuuteen kajoavasti hoidetuilla sydän- ja verisuonipotilailla. Niitä voidaan mahdollisesti hyödyntää potilaiden riskinarviossa ja potilasvalinnassa, mutta niiden kliininen käyttö edellyttää mittausmenetelmien standardointia sekä lisätutkimusta niiden hyödyntämisestä.

Vastaväittäjänä toimii professori Timo Strandberg Helsingin yliopistosta ja kustoksena kardiologian professori Jussi Hernesniemi Tampereen yliopistosta.

Lue lisää tutkimuksesta Tampereen yliopiston sivuilta (linkki)

Kuva: Otto Järvinen